Tarvekartoitus oli osa EU:n Roma Civil Monitor (RCM) -aloitetta. Tehtävänä oli kartoittaa RCM-aloitteen kansalliseen koalitioon kuuluvien järjestöjen tarpeita, mutta koska siihen Suomessa kuuluu vain kaksi järjestöä, Suomen Romaniyhdistys ja Lakeuden romanit, samat kysymykset esitettiin myös muutamalle muulle järjestölle. Suomen Romanifoorumi vastasi kyselyyn sekä omasta puolestaan että kootusti jäsenjärjestöjensä puolesta. Lisäksi kyselyyn osallistuivat Savonlinnan Seudun Romaniyhdistys ja Salon Seudun Romanit.

Kaikki vastaajat olivat tyytyväisiä mahdollisuuksiinsa osallistaa romaniväestöä paikallisesti ja/tai valtakunnallisesti. He pitivät järjestöjensä vahvuuksina ruohonjuuritason osaamista ja olemassa olevia verkostoja. Heikkoudestakin kaikki olivat yhtä mieltä: yhdelläkään järjestöllä ei ole pysyvää rahoitusta. Siksi monillakaan romanijärjestöillä ei ole palkattua henkilökuntaa, vaan ne toimivat vapaaehtoisten luottamushenkilöiden varassa. Ne, joilla on henkilöstöä, on vaikeuksia löytää tehtäviin koulutettuja ja kielitaitoisia romanityöntekijöitä.

Kyselyn mukaan romanijärjestöistä löytyy laajaa osaamista romanipolitiikan eri osa-alueilta, kuten romanien koulutuksesta, työllisyydestä, asumisesta ja sosiaali- ja terveydenhuollosta. Järjestöt olivat myös ainakin jonkin verran edistäneet romanikulttuuria, -taiteita tai -kieltä, sekä puuttuneet syrjintään. Osalla vastaajista oli myös erikoisosaamiskohteita, kuten liikunta tai naistyö. Romanijärjestöt kertoivat kykenevänsä kannustamaan ja mobilisoimaan paikallisia romaniyhteisöjä toimimaan yhteistyössä viranomaisten kanssa ja siten edistämään romanien yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa.

Romanijärjestöjen romanipoliittiset toimet

Kyselyyn vastanneet romanijärjestöt kertoivat tuntevansa romaneja koskevan EU:n strategisen viitekehyksen 2020-2030 lähinnä siitä syystä, että sitä painotetaan Suomen romanipoliittisessa ohjelmassa, jonka sisältöihin järjestöissä puolestaan oli perehdytty. Suurimmat romanijärjestöt kertoivat asemoivansa toimintansa sekä kansalliseen että EU-tason romanipolitiikkaan jo pelkästään siitäkin syystä, että se on edellytys julkisen rahoituksen saamiseksi. Pienemmissä järjestöissä oman toiminnan yhteys kansalliseen tai EU-tason romanipolitiikkaan oli ohuempi.

Romanijärjestöt toivoivat lisätietoa etenkin romanien työllistämisestä (työharjoittelu, yrittäjyys, työnantajien ennakkoluulot), päihteiden käytöstä ja rikollisuudesta, romanikielen elvyttämisestä, sekä uudesta romanipoliittisesta ohjelmasta 2023-2030 (ROMPO3). Järjestöt olivat yhtä mieltä siitä, että niiden kannattaisi profiloitua eli keskittyä kunkin omaan erikoisalueeseensa ja erottautua toisistaan, eikä yrittää ratkaista kaikkia romaniyhteisön ongelmia itse.

Romanijärjestöt arvioivat, että niillä on vain vähän kokemusta virallisten lausuntojen tai esimerkiksi romanipoliittisten selvitysten laatimisesta. Suomen Romaniyhdistys ja Romanifoorumi, joilla on kokemusta julkisesta rahoituksesta (esim. STEA-avustukset) kertoivat, että rahoitushakemuksen laatimiseksi on kyettävä keräämään ja analysoimaan suuria tietomääriä ja kirjoittamaan pitkiä ja yksityiskohtaisia hakemustekstejä.

Romanijärjestöjen käytännön toimet

Kyselyyn vastanneet järjestöt kertoivat, että niillä tiiviit suhteet paikallisiin sidosryhmiin sosiaalityöntekijöistä kunnanjohtajiin asti, ja matala kynnys ottaa yhteyttä. Monilla oli pitkäjänteistä yhteistyötä oman kunnan kanssa tiettyjen toimintojen, esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan, järjestämiseksi. Osa järjestöissä oli mukana paikallisessa romanityöryhmässä, joita olisi tarkoitus perustaa kaikkiin kuntiin, joissa on merkittävämpiä romaniväestöjä. Monilla oli myös kokemusta hankekonsortioista kuntien, oppilaitosten, romanijärjestöjen ja/tai asiantuntijajärjestöjen kanssa. Suomen Romaniyhdistys oli kokenein verkottuja ulkomaisten toimijoiden kanssa.

Kaikki vastaajat kertoivat pitävänsä yhteyttä romaniyhteisöön sosiaalisen median, puheluiden ja pikaviestien välityksellä. Niiden toimintaan kuului järjestää romaniväestölle neuvontaa ja ohjausta, koulutusta, leirejä ja virkistystoimintaa. Lisäksi Suomen Romaniyhdistys kertoi keräävänsä kentältä säännöllisesti tietoa valtakunnallisten haastattelujen ja tutkimusten avulla. Romanifoorumi puolestaan kertoi tavoittavansa romaniyhteisön eri puolilla Suomea sijaitsevien jäsenjärjestöjensä kautta ja järjestävänsä säännöllisesti koulutuksia ja kyselyjä.

Romanijärjestöt tarjoavat koulutusta yhtäältä romaniväestölle ja toisaalta ammattilaisille, jotka työskentelevät romaniväestön kanssa. Kaikki vastaajat olivat valmiit tarjoamaan kulttuuritulkkausta ja useimmat olivat vierailleet kutsuttuina puhujina erilaisissa komiteoissa, työpajoissa, luennoilla ja seminaareissa. Suurimmat järjestöt olivat toteuttaneet laajempiakin koulutuskokonaisuuksia esimerkiksi romanikulttuurista, kulttuurisensitiivisestä työstä ja yhdenvertaisuudesta päätöksentekijöille, viranomaisille, palveluntuottajille ja oppilaitoksille. Ne tuottivat myös aikuiskoulutusta romaniväestölle.

Romanijärjestöillä on pula koulutetusta ja kielitaitoisesta henkilökunnasta ja siksi ne etsivät jatkuvasta lisäkoulutusmahdollisuuksia työntekijöilleen, luottamushenkilöilleen ja vapaaehtoisilleen. Suurimmissa järjestöissä osa henkilöstöstä oli suorittanut nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan tutkinnon oppisopimuskoulutuksena. Ne olivat myös rohkaisseet työntekijöitään opiskelemaan työn ohella ja tehneet erilaisia työaikajärjestelyitä, joiden avulla se on mahdollista. Lisäkoulutusten avulla työntekijät olivat vahvistaneet esimerkiksi taloushallinnon, sosiaalityön tai viestinnän osaamistaan. Työntekijät olivat osallistunut myös ministeriöiden ja asiantuntijajärjestöjen yhden tai parin päivän koulutuksiin.

Kaikki vastaajat olivat yhtä mieltä siitä, että romanijärjestöjen osaaminen kaipaa vahvistamista. Tarpeet olivat moninaisia, kuten yhdistystoiminnan osaaminen itsessään ja siihen liittyvät lukuisat erityistaidot kuten strateginen suunnittelu, vaikuttamistyö (viestintä, sisällöntuotanto) taloushallinto (budjetointi, kirjanpito, varainhankinta), seuranta ja arviointi (mittarointi). Erityisesti nousi esille hankerahoitus, jonka hakeminen edellyttää sitä, että järjestöllä on visio, mission ja strategia sekä riittävät toimintaresurssit, etenkin osaavia työntekijöitä.

Millaisia käytännön taitoja romanijärjestöt toivoisivat työntekijöilleen? Järjestöjen mukaan tarvittaisiin vahvempia hallinnollisia taitoja, viestintätaitoja, hankerahoitustaitoja (argumentaatio, hakemusten kirjoittaminen, budjetointi), yhteistyötaitoja, mutta myös pitkäjänteistä sitoutumista. Järjestöissä oltiin varsin yhtä mieltä siitä, että työntekijöiden osaamisen kehittämisessä tulevat usein rajat vastaan, jos henkilöstön, luottamushenkilöiden ja vapaaehtoisten koulutustaso on riittämätön.

Romanijärjestöjen viestintäosaaminen

Romanijärjestöt antavat medialle pyydetyt lausunnot. Suurimmat järjestöt julkaisevat lehdistötiedotteita. Useimmilla järjestöillä on läheiset suhteet paikallismediaan, joka on yleensä kiinnostunut romaniyhteisön ajankohtaisista asioista, kuten vuosipäivistä tai viranomaisyhteistyöstä. Kaikilla järjestöillä on omaa sisällöntuotantoa, jota ne jakavat sosiaalisessa mediassa. Suurimmat järjestöt julkaisevat lisäksi blogeja, vlogeja ja podcasteja.

Romaniyhteisö on aktiivinen sosiaalisessa mediassa, ja siksi romanijärjestötkin haluavat olla siellä läsnä. Suurimmissa romanijärjestöissä on tunnistettu tarve kokopäiväiselle viestintäkoordinaattorille, mutta resurssien puutteessa tehtävä annetaan usein harjoittelijoille, jotka työskentelevät järjestössä eripituisia jaksoja ja jopa ilman aikaisempaa viestintäkokemusta. Kaikki järjestöt olivat sitä mieltä, että niiden viestintä- ja vaikuttamistaidot, toiminnan tulosten jakaminen ja mediasuhteet kaipaisivat vahvistamista.

Tarvekartoituksen johtopäätökset

Tarvekartoitus oli pieni, mutta kun vastaukset alkoivat jo muutaman järjestön kohdalla toistaa itseään, voidaan arvioida, ettei useampien järjestöjen mukaan ottaminen olisi juuri tuonut enää uutta tietoa.

Vastausten perusteella romanijärjestöt tuntevat Suomen romanipoliittisen ohjelman ja niillä on paljon tietoa sen sisältämiltä politiikka-aloilta. Sen sijaan EU-tason romanipolitiikan tuntemus oli vähäistä. Ainoastaan suurimmilla valtakunnallisesti toimivilla romanijärjestöillä oli riittävää osaamista ja resursseja romanipolitiikan pitkäjänteiseen seurantaan, arvioimiseen ja raportoimiseen.

Käytännön tasolla romanijärjestöt osallistuvat, vaikuttavat ja toimivat yhteistyössä paikallisten sidosryhmiensä kanssa ja niillä on tiiviit suhteet paikalliseen romaniyhteisöön. Ne kertoivat kuitenkin tarvitsevansa yhdistystoimintaansa sellaista lisäosaamista, jonka varassa luoda järjestön toimintaperiaatteet, säännöt, rakenteet, järjestelmät ja käytännöt. Lisäksi viestintä- ja vaikuttamistaidot kaipaisivat vahvistamista.

Suomen Romaniyhdistys toimii kansallisena koordinaattorina EU:n RCM-aloitteessa, jonka tavoitteena on yhtäältä arvioida romanipolitiikan toimintaa ja vaikutuksia ja toisaalta vahvistaa romanijärjestöjen toimintaa, jotta ne voisivat osallistua täysimääräisesti romanipolitiikan suunnitteluun, toteuttamiseen ja seurantaan. Tarvekysely kuitenkin osoittaa, että järjestöillä on sellaisia rakenteellisia ongelmia, kuten pitkäjänteisen rahoituksen puute ja pula koulutetusta romanityöntekijöistä, joita ei yksittäisillä kehittämistoimilla ratkaista.

Suomen Romaniyhdistys katsoo, että romanijärjestöt voisivat hyötyä 1) yhdistystoiminnan osaamisen kehittämisestä ja 2) kumppanuusosaamisen vahvistamisesta. Kumppanuuksia kannattaa rakentaa etenkin romanipolitiikan käytännön toteuttamisesta vastaavien kuntien ja hyvinvointialueiden kanssa, sekä sellaisten asiantuntijajärjestöjen kanssa, jotka edistävät vähemmistöryhmien oikeuksia.