Antigypsyismin käsitteestä

Romanit ovat alkuperän mukaan eniten syrjintää Suomessa kohtaava ryhmä. EU:n syrjinnän eurobarometri -tutkimuksen (2019) mukaan suomalaisista 73 % piti romanien syrjintää Suomessa yleisenä. Suomen Romaniyhdistyksen kokemuksen mukaan asenteet ovat viime vuosina entisestään koventuneet ja syrjintä lisääntynyt. Romanien syrjintä on vakava ihmisoikeusongelma ja Suomen valtio on saanut siitä moitteita kansainvälisiltä ihmisoikeuksia valvovilta elimiltä.

Akateemisessa tutkimuksessa käytetään käsitettä englanninkielistä käsitettä antigypsyism, jolla tarkoitetaan mustalaisiksi leimattuihin väestöryhmiin (mm. Kaale, Roma, Sinti, Travellers) kohdistuvaa vihaa. Käsitteen ideana on nostaa esille ”mustalaisuus”, joka ei ole todellinen, olemassa oleva ilmiö, vaan rasistinen ja pahantahtoinen mielikuva, joka pyrkii epäinhimillistämään mainitut väestöryhmät ja oikeuttamaan heihin kohdistuvan syrjinnän.

Suomessa käsitteen käytössä on vielä horjuvuutta ja siksi romanit itsekin saattavat puhua esimerkiksi antigypsyismistä, antiziganismista, romanifobiasta, mustalaisvihasta, mustalaisvastaisuudesta tai romanivastaisuudesta. Suomen Romaniyhdistys toivoo, että romanit voisivat itse tehdä tutkimusta ja määritellä ilmiötä koskevat käsitteet. Keskustelun voi aloittaa esimerkiksi lukemalla Eurooppalaisen romanien oikeuksien keskuksen (ERRC) artikkelin  A beginner’s guide to antigypsyism: http://www.errc.org/news/a-beginners-guide-to-antigypsyism

Romanien toisen maailmansodan aikainen kansanmurha

Vuosisatainen etninen profilointi, kansalaisuuden kieltäminen, rotuerottelu, syrjintä, vaino, kulttuurin ja kielen mitätöinti, sekä erilaiset pakkotoimet, kuten karkotukset ja sorto, jatkuvat edelleen useissa Euroopan maissa. Kansanmurhasta tietäminen ja ymmärtäminen on välttämätöntä, jotta voidaan ymmärtää romaneja koskevien stereotypioiden syntyä ja stereotypioiden
aiheuttamaa leimaamista ja syrjintää, sekä mekanismeja kasvavan rasismin, vihapuheen ja ääriliikkeiden koettelemassa Suomessa ja Euroopassa. On tärkeää oppia menneisyydestä, ettei sen virheitä enää koskaan toistettaisi.

Romanien kansanmurha on dokumentoitu hyvin huonosti. Kansanmurhan uhreiksi joutuneiden lukumäärästä ei ole tietoa, mutta kyse on joka tapauksessa sadoista tuhansista romaneista, jotka muodostivat jopa yli puolet Euroopan sen aikaisesta
romaniväestöstä. Lukumääriä järkyttävämpää on kuitenkin se, että kukaan ei tiedä, keitä keskistysleireillä tapetut ihmiset olivat. Kokonaisia kyliä, kaupunginosia ja leirejä tuhottiin ilman, että niistä jäi jäljellä minkäänlaisia asiakirjoja. Kukaan ei tiedä, kuolivatko siellä romani-intelligentit, talonpojat, taiteilijat, käsityöläiset, mestarimuusikot ja kauppiaat vai köyhät kerjäläiset, markkinamiehet ja kulkukauppiaat. Kukaan ei koskaan saa tietää, mitä maailma menetti. Tuhottua kansanosaa
ei saada takaisin edes muistoissa.