Eurooppalainen romanipolitiikka
Saksan väkiluku: 81,7 miljoonaa
Romaniväestön määrä: 105 000
Romanien osuus koko väestöstä: 0,1 %
Perustiedot romaniväestöstä: Saksassa asuu kaksi perinteistä romaniryhmää, Sinti ja Roma, ja ne on tunnustettu maan kansallisiksi vähemmistöiksi. Lisäksi Saksassa asuu paljon ulkomailta tulleita romaneja, kuten Jugoslavian sotaa paenneet romanit, jotka saapuivat 1990-luvulla, 2000-luvun alussa maahan tulleet Romanian ja Bulgarian romanit, ja aivan viime vuosina saapuneet Serbian romanit.
Romanipolitiikka: Saksan romanipoliittinen toimintaohjelma koskee vuosia 2022-2030. Saksan erityispiirre ovat 16 osavaltiota, joissa kaikissa hoidetaan romanien asioita eri tavoilla.
Kansalaisjärjestönäkökulma:
Emran Elmazi on akateeminen johtaja Saksan sintien ja romanien dokumentaatio- ja kulttuurikeskuksessa (Dokumentations- und Kulturzentrum Deutscher Sinti und Roma), joka tutkii ja dokumentoi Saksan sinti- ja romaniväestön 600-vuotista kulttuurihistoriaa, kampanjoi antigypsyismiä vastaan ja toteuttaa erilaisia nykytaide- ja kulttuurihankkeita.
Elmazi kertoo, että Saksa on sitoutunut monin kansallisin ja kansainvälisin sopimuksin ehkäisemään syrjintää, joka perustuu rotuun, sukupuoleen, uskontoon, vammaan, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää. Siitä huolimatta syrjintä ei Saksassakaan ole marginaalinen ilmiö, vaan jokapäiväinen osa sintien ja romanien elämää. Syrjivät rakenteet, käytännöt ja säädökset ulottuvat kaikille elämän osa-alueille, kuten esimerkiksi työllisyyteen, koulutukseen ja asumiseen. Vaikutukset näkyvät erityisesti eteläisestä Itä-Euroopasta tulevien romanien kohdalla. Olen itse tullut pakolaisena Makedoniasta, joten minulla on omakohtaista kokemusta aiheesta. Näin ollen minulla on henkilökohtainen syy haluta parantaa sintien ja romanien elinoloja Saksassa.
Saksalainen sintien ja romanien dokumentointi ja kulttuurikeskus yhdessä Saksan sintien ja romanien keskusneuvoston (Zentralrat Deutscher Sinti und Roma) kanssa perään kuuluttaa laaja-alaista, yhteistä näkökulmaa taistelussa antigypsyjsmiä vastaan. Lähtökohtana tulee olla sinti- ja romaniväestön sisäisen moninaisuuden tunnistaminen ja tunnustaminen sekä sintien ja romanien omien järjestöjen osallistaminen.
Viime vuosikymmeninä romanien toisen maailmansodan aikainen kansanmurha on jo laajalti tunnustettu. Silti paikallisella ja alueellisella tasolla esiintyy edelleen paljon tietämättömyyttä vainoista, sekä riittämättömät mahdollisuudet muistaa vainojen uhreja. Myöskään kouluissa ei kiinnitetä riittävästi huomiota sintien ja romanien historiaan yleisesti, eikä varsinkaan kansallissosialismin aikana. Vähemmistöt eivät edelleenkään saa ääntään kuuluviin kulttuurisissa ja yhteiskunnallisissa rakenteissa.
Saksassa sintit ja romanit tunnustettiin kansalliseksi vähemmistöksi vuonna 1995 ja sen myötä Saksan liittovaltio on sitoutunut suojelemaan heidän kieltään ja kulttuuriaan. Sintien ja romanien asemaa on edelleen vahvistettu liittovaltion, yksittäisten osavaltioiden ja sinti- ja romanijärjestöjen välisellä sopimuksella. Tämän ansiosta tiedonkulku valtion viranomaisten välillä sujuu jouhevasti, mutta sinteihin ja romaneihin vaikuttavat myös monet sellaiset toimenpiteet, joita ei ole suoranaisesti kohdennettu heihin. Rakenteelliseen antigypsyismiin tulisi puuttua valtavirtaistamalla vähemmistönäkökulma niin, että vähemmistöjen tarpeet tulevat huomioiduiksi riittävällä tasolla.
Kaiken kaikkiaan sintien ja romanien mahdollisuudet osallistua päätöksen tekoon ovat parantuneet viime vuosikymmeninä, mutta edelleen on paljon tekemistä.
Sintien ja romanien dokumentointi- ja kulttuurikeskus toimii kahdella tasolla taatakseen, että sintien ja romanien ääni tulisi entistä paremmin kuulluksi yhteiskunnassa. Se on järjestänyt romanien ja sintien kansanmurhaa käsittelevän näyttelyn ja osallistunut erilaisiin muistotilaisuuksiin kouluttaakseen suurta yleisöä vainojen historiasta sekä siitä kuinka Saksassa on epäonnistuttu käsittelemään aihetta rakentavalla tavalla.
Keskus on myös aktiivinen toimija kansainvälisessä nuorisotyössä, erityisesti nuorisovaihdossa liittyen TernYpe ja muiden romanijärjestöjen ”Dikh he na Bister” -muistamisaloitteeseen. Tavoitteena on voimaannuttaa sinti- ja romaninuoria pitämään yllä vainojen uhrien muistoa ja kehittymään aktiivisiksi toimijoiksi antigypsyismin ja syrjinnän vastaisessa työssä.
Emran Elmazilla on viidentoista vuoden kokemus toiminnasta saksalaisena aktivistina, ensin nuorisotyötä tekevässä Amaro Drom -järjestössä ja sittemmin sintien ja romanien dokumentointi- ja kulttuurikeskuksessa. Sinä aikana asiat ovat muuttuneet, lähinnä parempaan suuntaan, siinä kuinka romanien ääni yhteiskunnassa kuuluu. Työtä on kuitenkin edelleen jatkettava, jotta entistä useammat, ja aivan erityisesti sinti- ja romaninuoret saisivat Saksassa äänensä kuuluviin.
