Eurooppalainen romanipolitiikka
Ruotsin väkiluku: 9,4 miljoonaa
Romaniväestön määrä: 50 000
Romanien osuus koko väestöstä: 0,5 %
Perustiedot romaniväestöstä: Ruotsissa romanit on määritelty kansalliseksi vähemmistöksi ja romanikieli Chib on virallinen vähemmistökieli. Käytännössä Ruotsissa asuu kuitenkin useita, toisistaan eroavia romaniryhmiä, kuten Ruotsin vanhat romaniryhmät, Suomen romanit ja eri vuosikymmenillä muista Euroopan maista saapuneet romanisiirtolaiset. Ruotsissa asuu myös tilapäisesti 20 000 – 30 000 liikkuvaa romania.
Romanipolitiikka: Ruotsilla on hyvin pitkä romanipoliittinen ohjelma, joka kattaa peräti 20 vuotta (2012-2032). Ministeriöt vastaavat romaniasioista omilla hallinnonaloillaan, mutta niiden välinen yhteistyö on heikkoa.
Kansalaisjärjestönäkökulma:
Nina Trollvige on ohjelmapäällikkö Trajosko Drom -nimisessä ruotsalaisessa romaninaisten järjestössä. Järjestö avustaa romaneja oikeusasioissa ja vaikeissa elämäntilanteissa. Lisäksi se tekee vaikuttamisviestintää romanien osallisuuden, tasa-arvon ihmisoikeuksien edistämiseksi yhteiskunnassa.
Ruotsissa kansallisen romanistrategian täytäntöönpanoon liittyy suuria haasteita. Strategian yhteydessä tulisi tehdä konkreettisia päätöksiä kohdennetuista toimista, budjetista sekä tulosten seurannasta ja raportoinnista asianmukaisille viranomaisille ja paikallishallinnon edustajille. Erityisen tärkeää olisi edistää romanilasten oikeutta koulutukseen. Romanilapsilla täytyy olla yhtäläiset mahdollisuudet kuin valtaväestön lapsilla valmistua ja jatkaa toisen asteen opintoihin sekä korkeakoulutukseen. Vaikka koulutuksen edistäminen on valtion ja julkisen hallinnon velvollisuus, ei tämän tärkeä asian edistämiseksi edelleenkään tehdä läheskään riittävästi.
Toinen keskeinen haaste liittyy antigypsyismiin ja syrjintään. Ruotsissa romanit ovat perinteisesti kärsineet syvälle juurtuneista haitallisista stereotypioista, jopa vainoamisesta. Romanit on myös tietoisesti eristetty yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle – olipa sitten kyse yleisestä viranomaisviestinnästä, yritysviestinnästä tai ns. suuren yleisön käymästä keskustelusta. Monet romanit kokevat, että heidän on ajettu tilanteeseen, jossa heidän täytyy turvautua erilaisiin selviytymiskeinoihin välttyäkseen rasismin kohteeksi joutumiselta. Oman romaniuden salaaminen ja matalan profiilin pitäminen on usein ainoa keino välttyä työpaikan, asunnon tai vastaavien mahdollisuuksien menettämiseltä.
Ruotsin viranomaisilla on velvollisuus pitää säännöllisesti yhteyttä kansallisten vähemmistöjen kanssa, ja siksi kokouksia ja viiteryhmiä on paljon, ja kaikissa niissä sekä romanit että viranomaiset ovat edustettuina. Romaniedustajat kuitenkin kokevat tapaamisten olevan lähinnä symbolisia. Niiden järjestäminen on viranomaisten kannalta välttämätöntä, jotta voidaan hyvällä omalla tunnolla ilmoittaa, että vähemmistöjä on kuultu, vaikka itse kokouksissa on selvästi nähtävissä, että päätökset on tehty jo etukäteen.
Monia päteviä ja aktiivisia romaneja työskentelee sekä virkamiehinä että kansalaisyhteiskunnan palveluksessa ja he tekevät parhaansa vaikuttaakseen politiikkaan, toimenpiteisiin ja yleiseen mielipiteeseen. Mutta se on kovaa työtä, kertoo Nina Trollvige ja painottaa, että monet kyllästyvät siihen, koska viranomaisten kanssa ei juurikaan tapahdu edistystä sellaisissa ehdotuksissa, joilla olisi käytännön vaikutusta romanien elinoloihin. Trollvige näkee kuitenkin, että nuoremmilla romanisukupolvilla on toivoa. Edistystä on tapahtunut, vaikka sitä uhkaavatkin edessä olevat vaikeammat ajat ja yhä kiristyvä poliittinen ilmapiiri ja retoriikka, joka leimaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia väestöryhmiä.
