Skip links

Eurooppalainen romanipolitiikka

Liettuan väkiluku: 3,3 miljoonaa

Romaniväestön määrä: 3000

Romanien osuus koko väestöstä: 0,1 %

Perustiedot romaniväestöstä: Liettuan romanit identifioivat itsensä joko Puolan romaneiksi, Latvian romaneiksi tai moldovalaista alkuperää oleviksi romaneiksi.  Suurin osa Liettuan romaneista puhuu romanikieltä.

Romanipolitiikka: Liettuan romanipoliittinen toimintaohjelma on vain kaksivuotinen (2022-2023). Ohjelman laati Kansallisten vähemmistöjen ministeriö, eivätkä romanit itse päässeet osallistumaan sen laatimiseen. Viranomaisten on helppo sivuuttaa romanit, koska heitä on niin vähän. 

Kansalaisjärjestönäkökulma

Svetlana Novopolskaja johtaa liettualaista romanikeskusta (The Public Institution Roma Community Centre) Vilnassa. Romanikeskus tukee romaneja integroitumisessa yhteiskuntaan. Se avustaa sosiaalisten ja taloudellisten ongelmien ratkaisemisessa; lasten ja nuorten koulutuksen ja työllistymisen järjestämisessä; lasten, nuorten ja heidän perheidensä motivoimisessa kasvatukseen, koulutukseen ja kehittymiseen; romanien perinteiden säilyttämisessä ja vaalimisessa; sekä syrjäytymisen estämisessä.

Liettuan väestölaskennan pohjalta tehdyn selvityksen tulokset osoittavat, että kielteiset asenteet romaniväestöä kohtaan ovat pysyneet laajalle levinneinä Liettuan itsenäistymisestä alkaen eikä niissä ole tapahtunut juurikaan muutosta. 66% liettualaisista kertoi, ettei haluaisi romania naapurikseen. Yli 40 % liettualaisista ei haluaisi romania edes samaan työpaikkaan. Näin ollen Liettuan romanien suurin haaste on elää muukalaisena yhteiskunnassa, jossa he ovat asuneet jo 500 vuoden ajan.

Novopolskajan mukaan romanien itsensä tulisi muuttaa asennettaan suhteessa koulutukseen. Merkittävä osa romaniväestöstä on edelleen lukutaidottomia eivätkä he puhu virallista valtion kieltä, liettuaa. Romanit eivät pysty osallistumaan mihinkään päätöksentekoon, ennen kuin heidän luku- ja kirjoitus- sekä kielitaitonsa kohenee.

Romanien mahdollisuuksiin vaikuttaa ja osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon heikentää se tosiasia, että Liettuan romaniyhteisö on hyvin pieni, vain noin 2 000 henkilöä. Toiseksi, romanien syrjintä on Liettuassa hyvin yleistä ja olisi Sosiaaliturva- ja työministeriön tehtävänä puuttua siihen. Ministeriö seuraa kuitenkin universaalia politiikkaa, jonka mukaan romanit ovat täysin vastaavassa asemassa kuin kaikki muutkin liettualaiset, eikä heitä haluta määritellä haavoittuvassa asemassa olevaksi ryhmäksi, joka saisi minkäänlaista erityiskohtelua. Kolmanneksi se, että romanit osallistuvat päätöksentekoon ei ainakaan vielä nykyisellään tarkoita sitä, että he pystyisivät oikeasti vaikuttamaan päätöksentekoon. Romaneiden on mahdollista vaikuttaa ja saada äänensä kuuluviin lähinnä silloin kun on kyse kulttuurisesta osallisuudesta.

Svetlana Novopolskaja
Käytämme sivustollamme evästeitä kehittääksemme käyttökokemusta ja tarjotaksemme sinulle kiinnostavaa sisältöä. Käyttämällä palvelua hyväksyt evästeiden käytön.