Eurooppalainen romanipolitiikka
Bulgarian väkiluku: 7,5 miljoonaa
Romaniväestön määrä: 750 000
Romanien osuus koko väestöstä: 10 %
Perustiedot romaniväestöstä: Romanit ovat Bulgarian suurin vähemmistö heti turkkilaisten jälkeen. Romaniväestö jakautuu lukuisiin eri alaryhmiin, joista suurimmat ovat Dasikane ja Xoraxane. Ryhmät ovat hyvin erilaisia keskenään ja monet asuvat omissa romanikylissään. Alle puolet Bulgarian romaneista puhuu romanikieltä.
Romanipolitiikka: Bulgarian ministerit laativat uuden romanipoliittisen toimintaohjelman, joka kestää vuoteen 2030 eli yhtä pitkälle kuin EU:n romanistrategia. Romaneilta ei kuitenkaan kysytty, millaista tukea he tarvitsisivat, eikä Bulgarian eduskuntakaan ole hyväksynyt toimintaohjelmaa. Eduskunta ei hyväksynyt edellistäkään romanipoliittista toimintaohjelmaa vuonna 2012. Siksi Bulgarian romanien mahdollisuudet saada tarvitsemaansa tukea ovat hyvin heikot.
Kansalaisjärjestönäkökulma:
Radostina Chaprazova on johtaja Arete nuorten säätiössä, joka
auttaa romaninuoria pääsemään kouluun ja töihin. Se kehittää osaltaan kansalaisyhteiskuntaa ja etsii romaniyhteisöstä roolimalleja, jotka voivat tukea vertaisiaan koulutuksen, työn ja hyvän elämän saavuttamisessa. Romanit ovat Bulgarian toiseksi suurin vähemmistö ja maan kolmanneksi suurin etninen ryhmä
bulgarialaisten (85%) ja turkkilaisten (9%) jälkeen. Vuonna 2011 suoritetun väestölaskennan mukaan 325 343 henkilöä identifioi itsensä Bulgariassa romaniksi (noin 4,9 % väestöstä). Enemmistö tutkijoista kuitenkin myöntää, että väestölaskennan luvut eivät pidä paikkaansa. Euroopan komission vuonna 2010 tekemän arvion mukaan Bulgarian romaniväestön koko olisi todellisuudessa jopa 750 000 – 800 000, mikä tarkoittaisi koko Euroopan suurinta romaniväestöä. Se tarkoittaisi myös sitä, että romaneja olisi 10 % Bulgarian väestöstä. Romanien asema Bulgariassa on huonontunut merkittävästi viimeisten 20 vuoden aikana. Vaikka
romanien asemasta on laadittu valtavat määrät poliittisia asiakirjoja ja käyty julkista keskustelua, ja vaikka hallitukset ovat sitoutuneet romanien aseman kehittämiseen ja moniin aihetta koskeviin
kansainvälisiin sopimuksiin, suurin osa romaniväestöstä kärsii edelleen köyhyydestä, syrjäytymisestä ja syrjinnästä. Usein tämä tarkoittaa rajoitettua pääsyä koulutukseen, työhön tai palveluihin, mikä puolestaan tarkoittaa alhaista tulotasoa, kehnoja asuinoloja, huonoa terveyttä ja alhaisempaa elinajanodotetta. Bulgarian tilastokeskuksen vuonna 2020 julkaisemien köyhyyden ja sosiaalisen osallisuuden indikaattorien mukaan suhteellinen osuus köyhistä oli korkein romaniksi itsensä identifioivien kohdalla. Samoin myös köyhien työttömien suhteellinen osuus oli suurin romaniväestössä (31,6%). Euroopan Unionin perusoikeusviraston (FRA) vuonna 2016 julkaisema tutkimus osoittaa, että Bulgariassa romaninaisten työllisyysaste (16 %) on huonompi kuin miesten (34 %). 16-24-vuotiaista nuorista romaninaisista 79 % ja nuorista romanimiehistä 52 % ei työskentele, opiskele tai saa lisäkoulutusta. Lisäksi on olemassa riski, että koronapandemian ja Ukrainan sodan keskipitkän aikavälin sosioekonomisten vaikutusten vuoksi epätasa-arvo tulee kasvamaan entisestään. Bulgariassa vuonna 2020 tehty tulotaso- ja elinolosuhteita kartoittanut tutkimus osoitti, että henkilön koulutustasolla on suuri vaikutus köyhyyteen etnisestä alkuperästä riippumatta. Koulutustason noustessa työntekijöiden köyhyysriski pienenee. Huolimatta siitä, että kehitystä on tapahtunut – erityisesti pienten lasten mahdollisuuksissa päästä kouluun sekä korkeammalta asteelta valmistuneiden määrässä – monia haasteita on yhä selättämättä, muun muassa tasaveroisen koulutuksen takaaminen. Bulgariassa koulutuksen laatu ei vastaa nykyaikaisen kilpailukykyisen talouden tarpeita. Vaikka Bulgarian PISA, PIRLS ja TIMMS tulokset ovat parantuneet vuodesta 2006 lähtien, ovat ne silti heikkoja muihin maihin verrattuna. Myös Bulgarian koulutusjärjestelmän tasa-arvo on heikompaa kuin muissa maissa. Monet niistä lapsista, joiden vanhemmilla on mahdollisuus laittaa heidät yksityiskouluun, saavat
parempia arvosanoja ulkoisessa arvioinnissa, joka suoritetaan neljännellä, seitsemännellä ja kahdennellatoista luokalla. Koulupudokkaiden ja sosiaalisesti heikommassa asemassa olevien
nuorten määrä etnisten vähemmistöjen, kuten romanit, keskuudessa on huomattavasti suurempi kuin valtaväestön piirissä. Toisin sanoen koulut eivät tarjoa tasaveroisia mahdollisuuksia kaikille.
Romanilasten osuus etnisesti monimuotoisissa kouluissa on puolittunut. Vastaavasti sellaisten koulujen määrä, joissa romanilapset muodostavat merkittävän oppilasenemmistön, on kasvussa. Käytännössä joka toinen romanitaustainen lapsi käy koulua, jossa romanit muodostavat enemmistön. Lopuksi myös maantieteellisen variaation vaikutus toisen ja kolmannen asteen
koulutuksen laatuun on suuri, sillä pienet kaupungit, kylät ja harvaan asutut alueet eivät houkuttele korkeatasoisia opettajia. EU:n tilastokeskuksen (Eurostat) kesällä 2021 julkaisemasta tutkimuksesta käy ilmi, että vuonna 2020 Bulgariassa 12,8.% jätti koulun kesken. Luku on EU:n viidenneksi suurin. Samaisesta
tutkimuksesta käy myös ilmi, että 25 % opiskelijoista on vaarassa pudota koulutuksen piiristä parin seuraavan vuoden aikana. Bulgarian opetus ja tiedeministerin mukaan negatiivinen kehitys on seurausta puolitoista vuotta kestäneestä etäopiskelusta koronapandemian aikana. Tällä hetkellä koulutuksen piirissä on noin 720 000 opiskelijaa. Toisin sanoen noin 180 000 on riskissä pudota. 16-24-vuotiaista romaninaisista vain 21 % ja miehistä 25 % on valmistunut toiselta tai sitä korkeammalta koulutusasteelta.
Romanit tulisi nähdä Bulgariassa merkittävänä ja kasvavana väestöryhmänä. He muodostavat merkittävän osan väestöstä ja siten siis merkittävän osan tulevaisuuden työvoimasta. Ulossulkeminen ja syrjintä koulutuksessa, työelämässä ja muillakin elämänalueilla estää heitä kehittämästä täysimittaisesti niitä kykyjä, joiden avulla rakentaa itsenäistä ja tuottoisaa elämää, ja mikä on elinehto poliittisesti, taloudellisesti ja myös romaniyhteisöjen sosiaalisen kehittymisen kannalta.
Nuoret romaninaiset ovat erityisen haavoittuvaisia ulossulkemiselle. Puuttuva tuki sekä perheiltä että instituutioilta yhdistettynä matalaan sosioekonomiseen asemaan, vahvistaa entisestään eriarvoisten mahdollisuuksien noidankehää, etnistä syrjintää ja tukahdutettuja pyrkimyksiä. Nuoret romaninaiset kohtaavat vakavaa syrjintää vain koska ovat sekä naisia että romaneja. Syrjintä ei rajoitu vain toimintaan valtaväestön joukossa, vaan heitä syrjitään myös romaniyhteisön sisällä. Romaninaisten kouluttautumista rajoittavat liian aikaiset avioliitot, kulttuuriset velvollisuudet ja roolimallien puuttuminen. Siksi monellakaan romaninaisella ei ole pääsyä työmarkkinoille ja näin heiltä on riistetty sekä mahdollisuus osallistua täysipainoisesti yhteiskunnan toimintaan että saavuttaa kunniallinen asema. Romaneihin kohdistuva vihapuhe poliitikkojen ja julkisuuden henkilöiden taholta, kuin myös valeuutiset, ruokkivat entisestäänkin negatiivista julkisuuskuvaa, joka bulgarialaisilla on romaneista. FRA toteutti yhdeksässä jäsenmassa tutkimuksen, jossa kartoitettiin, kuinka suuri osa vastaajista oli kokenut tulleensa syrjityksi romaniutensa takia eri elämänaloilla viimeisten 12 kuukauden aikana. Yhdeksässä maassa näin oli kokenut 26 % vastaajista ja heistä yli puolet asui Bulgariassa. On ensisijaisen tärkeää, että romaneista tulee omien asioidensa puolestapuhujia ja aktiivisia osallistujia niissä päätöksentekoprosesseissa, jotka koskevat romaniyhteisön sosioekonomista hyvinvointia. Puhuttaessa osallisuudesta pitäisi olla itsestään selvää, että viranomaiset, poliittiset
puolueet ja kansalliset ja kansainväliset instituutiot kutsuvat romanit niihin pöytiin, joissa romanien asioista keskustellaan. Todellisuudessa osallisuus näyttää kuitenkin tarkoittavan vain edustuksellisuutta, joka ei huomioi asiantuntemusta, kokemusta, laillisuutta tai vaikutuksia romaniyhteisölle. Romanijärjestöt ja ruohonjuuritason kansalaisryhmät tekevät parhaansa, mutta asioiden edistämiseksi romaniyhteisöstä pitäisi saada nousemaan vaikuttavaa poliittista ja yhteisöllistä johtajuutta. Poliittinen toimintaympäristö, erityisesti puolueet ja niiden johtajat, eivät
kuitenkaan rohkaise romaneja osallistumaan poliittiseen toimintaan. Vain hyvin harva puolue on ottanut riveihinsä romaniehdokkaita – ja silloinkin yleensä vain tehtäviin, joihin ei valita vaaleilla. Paikallistasolla tilanne on yhtä heikko kuin valtakunnantasollakin. Joitain kansalaislähtöisiä toimia
on sentään saatu tunnustettua institutionaalisesti, kuten terveysmediaattorit. Useimmiten kansalaisaktivismi kuitenkin rajoittuu kansalaisjärjestöjen yksittäisten hankkeiden toteuttamiseen, ja järjestöjen toiminta korkeintaan täydentää julkisen sektorin toimintaa. Bulgarian tämänhetkinen poliittinen ja taloudellinen epävarmuus työntää romaniasiat jälleen kerran poliittisen asialistan ja päätöksenteon hännille. Sen takia olisikin ensisijaisen tärkeää voimaannuttaa ja rakentaa osallisuuden kulttuuria romaniväestön keskuudessa ja vaatia, että romanit otetaan mukaan romanipolitiikan suunnitteluun, toimeenpanoon, valvontaan ja arviointiin, ja varmistetaan, että romanit saavat osallistua tähän työhön tasaveroisista lähtökohdista muiden asiasta kiinnostuneiden osapuolten kanssa niin paikallisella, kansallisella
kuin kansainväliselläkin tasolla. Romaniyhteisöjä lähellä olevien riippumattomien kansalaisjärjestöjen ja aktivistien tulisi koordinoida toimiaan ja ajaa romanien yhdenveroista asemaa ja mahdollisuuksia paikallisella ja kansallisella tasolla. Heidän tulisi vahvistaa romaniyhteisön poliittista osallistumista siten kuin EU:n romanistrategiassa on ilmaistu, ja jakaa
hyviä käytäntöjä ja innovatiivisia lähestymistapoja romanien osallisuuden lisäämiseksi. Vain lisäämällä romanien osallistumista pystymme paremmin ymmärtämään romaniyhteisön todellisia tarpeita ja haasteita, ja varmistamaan romaniväestön yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen,
työhön, asumiseen ja terveyteen.
