Suomen perinteisistä vähemmistökielistä Pohjoismaissa on tehty kieliteknologityötä saamen kielten, karjalan kielen ja romanikielen parissa. Valtaosa työstä on tehty Norjassa (Divvun- ja Giellatekno-ryhmät). European Language Equalityn (ELE) raportin (2021, https://www.diva-portal.org/smash/get/diva2:1713445/FULLTEXT01.pdf) mukaan tutkijat ovat kehittäneet saamen kielten kieliteknologiaa 1990-luvulta lähtien. Vuonna 2004 Norjassa aloitettiin vakava kehitystyö saamen loppukäyttäjätyökalujen toimittamiseksi. Työkalut ja mallit on kehitetty äärellisiin transduktorien eli äärellistilaisten automaattien (Beesley & Karttunen 2003) avulla, ja myöhempään kehitykseen on kuulunut myös konekäännöstekniikkaa Apertiumista ja VislCG3-kielioppia (Constraint Grammar) käyttäviä työkaluja. Saamen kielistä paras resurssitilanne on pohjoissaamella. Karjalan kielelle on Norjassa (GiellaLT) ja Suomessa Koneen Säätiön rahoituksilla kehitetty leksikaalisia resursseja, kielimalleja ja kielioppeja sekä kokeellinen oikolukuohjelma.