Ikääntyneistä romaneista saatiin ajantasaista ensikäden tietoa ja pitkäaikaisseurantatietoa palvelutarvekartoituksen ansiosta (Autio, Valerius & Schwartz 2024). Raportti oli jatkoa yli 15 vuotta aiemmin julkaistulle Suomen romanivanhusten palvelutarvekartoitukselle (Majaniemi & Viljanen 2008). Seurantaselvityksessä tutkittiin, minkälainen tilanne on nyt, kun uudet ikäluokat ovat tulleet vanhuusikään.

Seurantaselvityksessä (N=59) muodostui kuva ihmisjoukosta, joka sinnittelee terveysongelmien kanssa pienillä tuloilla ja joutuu miettimään riittävätkö rahat vuokraan, ruokaan, lääkkeisiin ja vaatteisiin. Vastaajien tulot olivat keskimäärin 911 euroa kuussa, eli suomalaisten keskimääräistä eläkettä (1869 €/kk) selvästi pienemmät. Kotipalveluja he saivat vain vähän (7 % vastaajista), koska heillä ei ollut varaa omavastuun maksamiseen. Kyselyyn vastanneet vanhukset olivat niitä, joilla menee suhteellisen hyvin. Jos suhteellisen hyvinvoivatkin ikäihmiset elävät köyhyysrajan alla, miten on niiden laita, joilla menee huonosti? Hehän eivät tällaisiin kyselyihin edes vastaa.

Palvelujen tarve alkaa keskimäärin aikaisemmin kuin pääväestössä ja asiakkaille on usein kasaantunut monenlaisia ongelmia. Elämää rajoittavia sairauksia oli 83 %:lla vastaajista (vrt. 53 % koko väestössä). Lukutaidon puutteita oli 41 %:lla. Asiakkaat eivät aina tiedä, miten ja mistä apua haetaan, ja tukea tarvittaisiin myös ongelmien sanoittamisessa apua tarjoaville tahoille. Pääväestössä 60-vuotiaat ovat vielä aktiivi-iässä, mutta eivät romanit. Siksi Suomen Romaniyhdistyksen vanhustyön asiakkaiksi hakeutui jatkuvasti 50+ -ikäisiä. 

Romanien varhaisempi toimintakyvyn aleneminen liittyy keskimäärin heikompaan terveystilanteeseen, matalampaan koulutustasoon sekä ennaltaehkäisevän liikunnan vähyyteen etenkin naisilla. Avun ja tuen hakemista vaikeuttavat koulutuksen vähyys, vähäiset tiedot anatomiasta ja terveydestä, heikko lukutaito ja digiosaamisen puutteet. Lisäksi syrjintäkokemukset ja molemminpuoliset ennakkoluulot murentavat luottamusta viranomaisiin ja palveluntuottajiin. Ulkopuoliselle ei aina haluta tai osata kertoa ongelmista, vaivoista tai arjen haasteista. Usein pyritään joko tietoisesti tai tiedostamatta kaunistelemaan tilannetta.

Verrattaessa tuloksia samaan ikäryhmään koko väestössä, romanivanhukset ovat selvästi heikommassa asemassa ja näyttäytyvät erityisen haavoittuvana ryhmänä, joka yhdenvertaisuuden turvaamiseksi tarvitsisi kohdennettua tukea ja palveluohjausta. Kotona asumisen onnistuminen ja omaisten jaksaminen edellyttää, että ikääntyneet romanit ja heidän omaisensa saavat kotiin vietävää tukea, kohdennettua palveluohjausta ja asiointitukea. Hoidon ja palvelujen suunnittelussa on huomioitava myös pienituloisuus. Lääkäripalveluissa on panostettava kohtaamiseen ja kommunikaatioon.

Ikääntyneiden romanien kotona asumisen tukeminen on ihmisoikeuskysymys, johon kukaan ei tämän päivän Suomessa vastaa.