Hankkeen tavoitteena oli ottaa käyttöön uusia työkaluja sukupolvien välisen konfliktin ymmärtämiseksi ja käsittelemiseksi. Hanke pohjautui sosiologiseen ajatukseen siitä, että on olemassa sukupolvi, joka koostuu rajatun ajankohdan sisällä syntyneistä ihmisistä, ja lisäksi näitä samaan ikäluokkaan kuuluvia ihmisiä yhdistää jokin sukupolvikokemus. Suomessa suurilla ikäluokilla on tunnistettava sukupolvitietoisuus, mutta esimerkiksi X-sukupolvi, millenniaalit (Y-sukupolvi) ja Z-sukupolvi ovat enemmänkin yritysten markkinoinnissaan käyttämiä nimikkeitä.

Sukupolvityöskentely on erityisen kiinnostava romaniyhteisössä, koska romanikulttuurin säännöt ja käytöstavat rakentuvat vanhempien kunnioittamiselle. Samoin tiedon ajatellaan kerääntyvän ihmiselle iän ja kokemuksen myötä ja siksi vanhimmat yleensä edustavat koko yhteisöä. Nykypäivänä tämä on kuitenkin omiaan luomaan jännitteitä, sillä nuoremmilla ikäluokilla on korkeampi koulutus kuin edeltävillä sukupolvilla, ja tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan ennen.

Hankkeen oppimisprosessi

Hortto tiija -hanke toteutettiin kolmessa vaiheessa, joista ensimmäisessä suomalaisen ja kahden pohjoismakedonialaisen järjestön työntekijät ja sidosryhmät kouluttautuivat käyttämään sukupolvityöskentelyn menetelmää. Koulutuksessa tutustuttiin sukupolven käsitteeseen ja eri tutkijoiden esittämiin näkökulmiin (ml. Eriksson, Roos, Mannheim), sukupolviteorian kritiikkiin, kuten sukupolven käsitteen ja sukupuolen väliseen suhteeseen (ns. miesvääristymä), sekä käytännön menetelmiin (esim. sukupolvityöskentelyn hyödyntäminen työyhteisöjen kehittämisessä).  

Toisessa vaiheessa järjestöjen työntekijät järjestivät omissa maissaan paikalliset työpajat, joissa eri-ikäiset osallistujat pohtivat ja vertailivat omien sukupolviensa avainkokemuksia. Näissä työpajoissa sanallistettiin ensimmäisen kerran romaniväestön sukupolvikokemuksia (esim. kärrymustalaisuus, sotaveteraanius, maasta- ja paluumuutto).

Kolmannessa vaiheessa järjestettiin kaksi suomalais-makedonialaista leiriä, ensimmäinen Tuusulassa ja toinen Skopjessa. Leireille osallistui 20 eri-ikäistä henkilöä kahdesta eri maasta ja he jatkoivat sukupolvityöskentelyä vertaillen olojen kehittymistä omana elinaikanaan Suomessa ja Pohjois-Makedoniassa. Ryhmissä kohtasivat paitsi eri-ikäiset ja eri maalaiset romanit, myös eri kieliä puhuvat ja eri uskontoja tunnustavat romanit.

Vanhempien sukupolvien puheessa korostuivat sodan ja rauhan kysymykset sekä kansallinen identiteetti ja oman maan itsenäisyys Nuoremmat sen sijaan puhuivat globaaleista ilmiöistä, kuten koronapandemiasta ja digitalisaatiosta.

Hankkeen tulokset

Hankkeen tuloksena järjestöjen työntekijät oppivat sukupolvityöskentelyn menetelmän ja ne voivat hyödyntää sitä jatkossakin, sillä se soveltuu oppimisen työkaluksi työpaikoille, oppilaitoksiin ja monenlaisiin yhteisöihin. Esimerkiksi työpaikalla voi olla 4-5 eri sukupolven edustajia, jotka ovat varttuneet aikuisiksi hyvin erilaisissa olosuhteissa ja maailmantilanteissa, ja suhtautuvat siksi työelämään ja johtamiseen keskenään aivan eri tavoin. Tämän ymmärtäminen auttaa sekä johtajia että työntekijöitä ymmärtämään työyhteisön monimuotoisuutta ja hyödyntämään sen vahvuuksia. 

Työpajoihin osallistuneet henkilöt oppivat eri romanisukupolvien kokemista oman elämän ja yhteiskunnallisista vaiheista, aktivismista ja poliittisesta vaikuttamisesta. Tämä oli tärkeää, koska romaniväestön ja -sukujen historiaa ei juuri ole kirjoitettu ja sitä on jaettu hyvin vähän. Oppimisprosessi vahvisti sukupolvien välistä yhteenkuuluvuutta ja sillä oli voimaannuttava vaikutus.

Sukupolvityöskentelyllä oli myös myönteinen psyko-sosiaalinen vaikutus, sillä osallistujat kuulivat, miten eri sukupolvet olivat käsitelleet vaikeita tilanteita, kuten rasismia ja syrjintää. Koska sukupolvityöskentelyssä tarkastellaan ihmisiä ja yhteisöjä suhteessa eri sukupolvien kohtaamiin yhteiskunnallis-poliittisiin tilanteisiin, se rohkaisi osallistujia pohtimaan, millaiseen poliittiseen ja kansalaistoimintaan he itse voisivat osallistua. Tämä oli tärkeää, koska romanien osallistuminen poliittiseen vaikuttamiseen ja kansalaistoiminta on edelleen hyvin vähäistä.

Hankkeen tuotokset

Konkreettisena tuotoksena hankkeessa tuotettiin oppimisprosessia käsittelevä video [20:25], jossa Suomen ja Pohjois-Makedonian romanit näyttäytyvät aktiivisina yhteiskunnan jäseninä, jotka edistävät kansalaisyhteiskuntaa ja ovat aktiivisessa vuorovaikutuksessa yli valtioiden, kulttuuristen ja uskonnollisten rajojen. https://youtu.be/ie5tmk6n_fc

Pohjois-Makedonian yleisradioyhtiö MPT esitteli hankkeen televisiokanavalla 4. Ohjelma [18:54] on nähtävissä kumppanijärjestöjen Facebook-sivujen kautta: https://www.facebook.com/100014457524034/videos/2124432741095858 

Koska Pohjois-Makedonia ja sen romaniväestö on suomalaisille melko tuntematon, julkaistiin hankkeessa suomenkielinen esittelyvideo [3:00]: https://www.youtube.com/watch?v=5qb5kj4xQ2Y&t=1s

Hortto tiija oli Suomen Romaniyhdistyksen ja kahden pohjoismakedonailaisen järjestön, Roma Lawyers Association ja Association MIR, pienimuotoinen aikuiskoulutusalan yhteishanke 2022-2024, joka sai rahoituksen Erasmus+ ohjelmasta.

Euroopan komissio ei vastaa julkaisun sisällöstä.

Lisätietoa Erasmus+ -ohjelmasta: www.oph.fi/erasmusplus