Skip links

Yhteistyöhankkeessa romaninuoret Suomesta, Virosta ja Liettuasta tulkitsevat kulttuuriperintöänsä taiteen keinoin.

Amari kultura 2023-24

Taide on halki vuosisatain ollut keskeisin tapa siirtää ja välittää eurooppalaista romanikulttuuria eteenpäin. Taiteen pitkä historia näkyy tänäkin päivänä vahvasti romaniyhteisössä, joka yhä arvostaa suullista historiaa, tarinankerrontaa, musiikkia, tanssia, koruperinteitä ja romanikieltä. Romaneille erilaiset taidemuodot ovat edelleen keskeinen osa romani-identiteettiä, ja samalla ne ovat myös monille valtaväestön edustajille osa sitä myönteistä – jos ehkä kliseistäkin – kuvaa, joka romaneista piirtyy. Tästä huolimatta yhä useampi romaninuori päättää nykyään vaieta romanitaustastaan välttyäkseen syrjinnältä.
 
Amari kultura -hankkeessa romaninuoret Suomesta, Virosta ja Liettuasta tutustuivat oman perheensä tai sukunsa kulttuuriperintöön ja tulkitsivat sitä 2020-luvun nuorisokulttuurin keinoin. Samalla romaninuoret saivat mahdollisuuden päivittää joitain romanikulttuuria koskevista kliseistä.
 
Suomea, Viroa ja Liettuaa yhdistää se, että niiden romaniväestö on hyvin pieni. Suomen noin 10 000 romanin yhteisö on pitänyt tiukasti kiinni monista perinteistään, mutta pääosin menettänyt kielensä. Virossa natsit murhasivat maan romaniyhteisön lähes täydelleen, ja nykyinen romaniväestö (noin 1000-1500 henkilöä) on muuttanut maahan sodan jälkeen Latviasta ja Venäjältä. Liettuassakin ainakin kolmasosa maan romaniväestöstä joutui natsien murhaamaksi, ja virallisen väestönlaskennan mukaan romaniväestön määrä on vain runsaat 2000 henkilöä. Virossa ja Liettuassa romanit puhuvat pääsääntöisesti romanikieltä, käytös- ja tapakulttuuri puolestaan on väljempi kuin Suomessa.  
 
Hankeen aikana 18-29-vuotiaat romaninuoret kolmesta maasta keräsivät suullista historiatietoa yhteisönsä vanhimmilta, yhteensä noin 90 henkilöltä kolmessa maassa. Nuoret osallistuvat kolmelle taideleirille, joilla käsiteltiin erilaisia romanikulttuurista nousevia taidemuotoja Suomessa, Virossa ja Liettuassa. Omaan historiaansa perehtyneet nuoret loivat kokemansa ja oppimansa pohjalta kolme tapahtumaa, jotka kertoivat siitä mitä on olla romaninuori tässä ajassa. 
 
Hankkeen päätapahtuma oli 8.6.2024 Tallinnan Kaja kulttuurikeskuksessa järjestetty romanifestivaali (RomaFest), joka oli romanimusiikin juhlaa. Nuoret esittivät sekä perinteisiä romanilauluja, että niiden moderneja tulkintoja, mm. hiphopia ja remixauksia. Tilaisuuden vanhinta kerrostumaa edustivat perinteiset romanitanssit, joiden koreografiat periytyvät jopa satojen vuosien takaa. Lisäksi nuoret järjestivät muotinäytöksen ja taidenäyttelyn. Nuoret olivat panostaneet myös näyttävään koristeluun, joka osaltaan kertoi romaniväestön estetiikasta. 
 
Päätapahtumaa edelsi Helsingissä 19.5.2024 nuorten järjestämä lämmittelyjuhla (Launch Party), joka oli kohdennettu Suomen romaniyhteisölle kiitokseksi niistä tarinoista, joita sukujen vanhimmat olivat kertoneet nuorille. Nuorten tulkinnat jaetuista tarinoista palautettiin yhteisölle tapahtumassa, joka sisälsi työpajoja ja konsertin. 
 
Päätapahtuman jälkeen Vilnassa järjestettiin 20.7.2024 päätösjuhla (Wrap-up Party), joka oli osa laajempaa Žagarė-festivaalia, jonka teemana oli romaniholokausti. Nuorten musiikki- ja tanssiesityset kertoivat omaa kieltään siitä, miten taide ja kulttuuri ovat kantaneet romanivähemmistöä historian julmimpien vaiheiden yli, ja miten se edelleen kantaa valtaväestön rasismin kohteena olevaa piskuista romaniväestöä.  
 
Hankkeen tuotoksina nuoret tekivät promovideon, joka on nähtävissä sivun alalaidassa. He laativat myös oman maansa romanikulttuuria esittelevät tekstit, jotka tulostetettiin roll up -kankaille, ja jotka olivat esillä päätapahtumassa. Roll upit jäivät järjestöjen käyttöön niiden tulevissa tapahtumissa. Tekstit ovat nähtävissä sivun alalaidassa.   
 

Hanke huipentui päätapahtumaa edeltävällä taideleirillä Tallinnan vanhassa kaupungissa, jossa nuoret pystyttivät oman leirinsä, jota he kutsuivat nimellä Tabor. Sanaa käytetään romanikielissä, mutta se on myös venäjänkielen leiriä tarkoittava sana Табор, joka on tuttu yhdestä kaikkien aikojen menestyneimmistä neuvostoliittolaisista elokuvista Табор уходит в небо, [Tabor uhodit v nebo], Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen, vuodelta 1975. Elokuvassa romanit ovat jatkuvassa liikkeessä paikasta toiseen vanhan maailman raunioilla ja kulkiessaan he laulavat. Romanikulttuuri on suullinen, ja entisaikain kiertolaiselämään kuuluivat kohtaamiset leirinuotion ääressä tarinoiden. Tulen lämmössä jaettiin elämän kokemukset, kerrottiin ketkä olivat syntyneet ja ketkä kuolleet edellisen kohtaamisen jälkeen. Leirinuotiolla olivat yhdessä nuoret ja vanhat, ja siellä yhteisön historia ja perinne siirtyivät suullisena tietona eteenpäin. Leirinuotio oli katoava hetki, merkitystihentymä, sillä jokainen tiesi että aamulla matka jatkuisi ja olisi jälleen sanottava hyvästit niille, joiden tie kulki toiseen suuntaan, kunnes tiet taas jonain päivänä yhtyisivät.   

Kiertolaiselämä on päättynyt ja leirinuotiot sammuneet, ja juuri siksi Amari kultura oli niin merkityksellinen tekijöilleen ja kokijoilleen. Tämän päivän romaninuoret pystyttivät oman leirinuotionsa, jonka he kokosivat hehkuvan värisistä kukkasista. Pienen katoavan hetken ajan kolmen maan romaninuoret jakoivat kaiken, mitä he olivat oppineet. He löysivät itsensä ja he löysivät yhteisen historiansa. He saivat kokemuksen, joka seuraa heitä koko loppuelämän ajan.

On vaikea pukea sanoiksi, mitä nuoret kokivat, sillä he löysivät sen, mitä entisaikain leiritulilla koettiin. He kokivat sen, josta ei ole aikalaistodistuksia, eikä kirjoitettua historiaa, mutta jonka rippeitä he saivat koottua sukujensa vanhoilta hankkeen alussa. Nuoret jakoivat kuulemansa, tulkitsivat sitä omalla tavallaan, ja oppivat jotain arvokasta. Näillä nuorilla ei ollut akateemista koulutusta, eivätkä he olleet koskaan aiemmin osallistuneet mihinkään kansalaistoimintaan. He eivät kirjoittaneet kuulemaansa ja kokemaansa ylös, mutta he käsittelivät sitä niillä keinoilla, jotka heillä oli käytössään. He hämmästyivät itsekin siitä, mitä he saivat aikaan, ja romaniyhteisö oli ylpeä nuoristaan, kun siltä kerätyt tarinat palautettiin takaisin yhteisölle nuorten itsensä tulkitsemina. Se, mitä ei voinut sanoin kuvata, sen saattoi välittää taiteen keinoin.

 
Hanke oli Erasmus+ -ohjelmasta rahoitettu yhteistyöhanke, jonka toteuttivat Suomen Romaniyhdistys, Euroopa Romade Foorum Eestis MTÜ (Viro) ja The Public Institution Roma Community Centre (Liettua).
 

Euroopan komissio ei ole vastuussa hankkeen sisällöstä. 

Lisätietoa Erasmus+ -ohjelmasta: www.oph.fi/erasmusplus

Amari Kultura hankkeen lopputapahtumassa esillä olleet roll uppit 

Käytämme sivustollamme evästeitä kehittääksemme käyttökokemusta ja tarjotaksemme sinulle kiinnostavaa sisältöä. Käyttämällä palvelua hyväksyt evästeiden käytön.